Elämä on nyt ottanut uutta askelta siinä määrin, että pääni päällä on oma katto. Nelikerroksisen kerrostalon ja samalla yksiön/pienen kaksion katto. Ikkunoistani näkyy sisäpiha lasten leikkipaikoilla ja pihakota sekä metsää. Nurinkurista, jos tarkasti katsoo niin edellisen asunnon kulmakin pilkistää.
Oleellisinta on nyt, että nyt pyörättömänäkin ( Kyllä! Ei kahta jos ei kolmatta: pyöräni varastettiin pari viikkoa sitten lukittuna taloyhtiön pyörätelineestä... ) ja autottomana sain asunnon läheltä tuttuja palveluita joihin olen tottunut jo vuoden päivät. Se, että ex-hellu asuu muutaman sadan metrin päässä on toissijainen seikka - muut asiat painavat enemmän tässä elämässä nyt: hyvä ystävä, veljen perhe ja Nellille tutut lenkkipolut. Piirimme on niin erit, että törmäämme korkeentaan ruokakaupassa.
Tottakai sisustus ja muutto urakkaa varjosti flunssa. Sain kesän ensimmäisen kunnon flunssan juuri viime viikon tiistaina - tai no varmaan jo edeltävänä viikonloppuna hermoloma keikkareissulla. Eihän sillä "huutamisella" / laulamisella ollut mitään tekemistä minkään kanssa - ei ainakaan äänen käheyden ;) Antoisa reissu, jota ilman en jaksaisi nyt tätä uutta arkea yksin. Tai no yksin ja yksin - on minulla Nelli <3.
Se miksi lisäsin kuvan Tuiskusta tähän päivitykseen - johtunee ilmeestä. Se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se hyvä olo mikä näkyy kuvassa, velloo sisälläni muistellessani tuota kahta päivää tämän kuun alussa. <3 Se on hienoa huomata kuinka sitä hyvää energiaa saa lavalta ja se palaa bumerangina takaisin lavalle tuoden saman olon myös. Lauantai todisti tämän jo ennen keikkaa muutenkin... ;) Ei siitä sen enempää. Kaikki eivät tahdo tietää - enkä tohdi kaikille jakaakkaan kaikkia sattumuksia.
Palataan otsikon loppuosaan... nyt selvästi kun stressi taso on alempana kuin kuukauteen, luovuus ottaa valtaa elämässäni - kuten se aina tekee. Tässä sisustamis vimmassa ( siinä määrin mitä kukkaro antaa myöten - ja se ei paljoa myötäile tällä hetkellä ) asunnon personointi on vahvasti mielessä.
Edellisessä asunnossa oli väliovessa tulosteita - ne muodostivat Morian portin kuvioinnin (Taru Sormusten Herrasta - trilogia).. Eräänä yönä sain vision Morian portista uudelleen. Aloin jatkokehittää ideaa ja haluan toteuttaa sen nyt eteisen oviaukkoon - kyllä, oviaukkoon.
Kuten yllä olevasta violetin sävyisestä kuvasta voinette huomata hahmotelmaa, että mihin se tulisi. Suunnitelmani on päätön - koska tekniikka jota ajattelin tähän käyttää on oviverho/ mobile. Laskin, että noin 5cm suuntaansa olevat suorakaiteen malliset laminoidut lappuset muodostavat porttini eteisen ja varsinaisen asunnon välille. Tämä tarkoittanee että lappusia tulee olemaan noin 1250.
Koska idea on päätön, jo ihan alunalkaeenkin - kokeilen oikeasti toteuttaa sen! Tavoitteenani on joskus saada tehtyä mustavalkoinen ovimobile, josta muodostuu Morian portti.
Tulen tekemään päivityksiä tänne kuin idea etenee. Tällä hetkellä olen siinä pisteessä, että olen tulostanut porttini A4:papereina oikeassa mittasuhteessa tulostimestani ulos ja ruudutan tällähetkellä papereita laskeakseni kuinka monta tyhjää valkoista paperilappua tarvitsen ja kuinka monta on sitten mustavalkoista. Niin ja koska olen armoton perfektionisti - mobilesta tulee kaksipuolinen. Eli porttia molemmin puolin.
Luovuuteni tekee tätä - ja sen kanssa on vain opittava elämään kun se tuppaa hallitsemaan vapaa-aikani käytön täydellisesti. Minun on vain hyväksyttävä sen jokainen oikku.
Nyt sängyttömänä sinkkuna oikeasti alan nukkumaan - tällä kertaa ilmapatjalla. Viime yö menikin säkkituolissa. Ehkä minulla olisi loppukuusta oikeasti sänkykin missä nukkua tappamatta selkääni kahdella eri tapaa - tai no olisikin kolmaskin: nukkuminen paljaalla lattialla.
