Ajattelin aloittaa ensimmäisen virallisen blogimerkintäni ihan taidepainoitteisesti. Here we go!
VASTUU - omakustannesarjakuva
Yllä sarjakuvan teksti, joka on kaiken selkäranka ja kaikki mitä tarvitsee. Se kantava voima.
Idea tähän sarjakuvaan lähti vuosi sitten kun entisessä koulussani oli kurssi, jonka yhtenä tehtävänä oli suunnitella kaksi hahmoa ja niilden piti olla vastakohdat. Olen aina ollut valtaisan suuri tarinoiden ystävä ja ei kauaakaan kun syntyi hahmo, jolle en itseasiassa vieläkään ole antanut nimeä. Ehkä sekin löytyy aikanaan.
Kurssin aikana toteutin monta työtä, jotka pohjautuivat tuohon aikalailla ensimmäiseen tehtävänantoon. Tarina alkoi jälleen elämään päässäni - eikä ole ensimmäinen kerta, että pienestä kipinästä roihahtaakin jotain aivan suurta. Enkä saa sitä mielestäni. Syntyi tämä työ:
Tämän tekstin alussa oleva runo, se syntyi tästä työstä ja tähän työhön. Silloin ajattelin - noin vuosi sitten, että se olisi tässä ja asia olisi loppuunkäsitelty. Ainoa suunnitelma oli hahmon ympärille kehkeytynyt valtaisa tarina, jonka päätin viime keväänä, että sen kirjoitan vielä joskus romaaniksi. Se kuitenkin vielä saa odottaa, ei ole aikaa tälle projektille - näin sanoin itselleni.
Tuli kesä, tuli syksy ja koulukin jatkui. Tämän punaisen ketun tarina velloi hiljaiseloa alintajunnassa. Puhuimme ystäväni Lauran kanssa omakustanteista ja kuinka hänellä on taidekirja tekeillä. Mielessäni heräsi kipinä: tahdon tehdä jotain lyhyttä ja omakusteena seuraavaan Kitaconiin. Eräänä iltana punaturkkinen kettu hyppäsi mieleeni kummittelemaan.
Sain valtaisan inspiraation lähteä toteuttamaan 12 sivuisen taidepohjaisen sarjakuvan tuosta kyseisestä samaisesta runosta - jonka ajattelin olevan esitetty ja julkistettu sekä loppuunkäsitelty. Ei se kuitenkaan ollut vaan se jatkoi elämäänsä selvästi vielä runoa ja yhtä maalaustakin edemmäs.
Nyt projekti on siinä vaiheessa, että kaksi aukeamaa on viimeistelemättä. Alkuperäinen ajatus loppusyksystä ei toteutunut - se kaatui siihen ettei omakustanteeseen ollut tarpeeksi rahaa toteuttamaan projektia loppuun. Nyt uusi tavoitteeni onkin saada sarjakuva kevään aikana oikeaksi sarjakuvaksi. Sarjakuva on siitä erilainen, ettei siinä ole ollenkaan tekstiä sisäsivuilla. Ei ruutujaottelua vaan kaikki pelaavat aukeama kerrallaan. Sanoisin teosta sen tähden taidesarjakuvaksi.
Se mitä joskus taannoin itselleni asetin tavoiteeksi on tavoitettu. Olen nyt niin lähellä sitä, että noiden kahden viimeisen aukeaman viimeistely tuntuu hurjalta. Ja se, että ensimmäinen omakustanne tulee olemaan näinkin taidepainoitteinen eikä perinteinen sarjakuva - hivelee omaa mieltäni suuresti. Tuntuu, että olen oikeasti tekemässä jotain.
Toivon todella, että kyseinen sarjakuva pian saisi nähdä päivän valon painettuna ja saisin sitä sitten ihmisten luettavaksi. Tulen teettämään pienen 100 kpl:een painoksen taitettuna A4 -kokoisena vihkona, joista suurin osa on suomenkielisillä kansilla ja loput sitten englanninkieliellä ja käännöksestä saankin kiittää ystävääni Marjuttia, joka on jo tovin kääntänyt sarjakuvaprojektejani.
Tässä alla kaksi eri versiota aukeamasta 2. Olisi hauska tietää kumpi värisävy toimisi parhaiten?
